Blogi

Blogissa julkaistaan kävijöiden ja henkilökunnan kirjoituksia. Lähetä oma juttusi: vantaanmielenterveys@hyvattuulet.fi
40-vuotisjuhlan juhlapuhe 13.3.2026  

Arvoisat kutsuvieraat. Arvoisat yhdistyksemme kävijät. Kun yhdistys täyttää 40-vuotta, on syytä luoda katsaus yhdistyksen perustamisen alkuhetkiin. Tietoa asiasta olen saanut FM Jyrki Paalijärven vuosilta 1984-2005 kirjoittamasta yhdistyksen historiikista ja lukuisista pöytäkirjoista. Teollisuustoimihenkilö Esko Määtän sairastuminen psyykkisesti 1980-luvun alussa sai hänet perehtymään mielenterveysasioihin. Hän toimi aloitteentekijänä ja 13.1.1984 Tikkurilan terveysasemalla yhdistys perustettiin. Määtän lisäksi perustajia olivat psykologi Antti Karila ja Sinikka Hiltunen. Yhdistys kirjattiin yhdistysrekisteriin 13.3.1986. Vuonna 1991 yhdistys liittyi Mielenterveyden keskusliittoon. 

Yhdistyksen perustajat hahmottelivat yhdistyksen tarkoitukseksi tuen antamisen mielenterveyskuntoutujille, toiminnan yhdistämisen kunnalliseen palvelujärjestelmään sekä mielenterveyskuntoutujien etujärjestönä toimimisen. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen silloinen sosiaalijohtaja Henry Dalberg suhtautui myönteisesti mielenterveysyhdistyksen perustamiseen. Vantaan johto perusti myös oman työryhmänsä valmistelemaan yhdistyksen toimintaa.
 
Vantaan kaupungin tuki yhdistykselle kautta vuosikymmenten on ollut ratkaisevan tärkeää, mm tilojen antaminen käyttöön ilmaiseksi. Yhdistyksen vilkas toiminta alkoi välittömästi perustamisen jälkeen, alkuun kokoonnuttiin tiistai-iltaisin opintokerhona Tikkurilan terveysasemalla muutama vuosi ja sen jälkeen alkoi torstaikerho Lounatuuli Hakunilan kirkon tiloissa -89. Yhdistys ehkäisi jäsentensä syrjäytymistä yhteiskunnasta ja ajoi jäsentensä etuja ja oikeuksia. Mielenterveyskuntoutujien omaisia liittyi myös yhdistyksen toimintaan alusta asti. Huomattavampia tukijoita ovat olleet Tomi ja Terttu Frimodig, jotka läheisen sairastuminen johti mukaan mielenterveystyöhön. 

Ennen Myötätuulta kokoonnuttiin parina päivänä viikossa Uomatiellä Vantaankosken srk tiloissa, joissa oli joka päivä ruokailu ja tehtiin käsitöitä ja leivontaa myyjäisiä varten. Sitten yhdistys kokoontui 1986 Vantaan ensimmäisen, Myyrmäen, päivätoiminta-keskuksen tiloissa iltaisin. Ensimmäinen varsinainen oma paikka saatiin vuonna 1989. Pähkinärinteen toimipisteen toiminta lähti nollasta eli kaupunki osoitti tilat, muu rahoitus oli hankittava itse eli ei ollut yhtään rahaa. Eräs silloinen terveydenhuollon työntekijä kertoi että psykiatrian poliklinikoille tuli käsky että jokaisen on lahjoitettava omasta huoneestaan jotain, esim matto tai tuoli. Näin paikka sai ensimmäiset lahjoitukset ja jäsenet itse keittivät kahvia ja leipoivat, tekivät askarteluja ja käsitöitä…. esim myyjäisiin, joista saatiin toimintaan varoja. 

 Vuonna 1990 RAY antoi avustusta hankintoihin 90 000 markkaa ja silloin pystyttiin palkkaamaan ensimmäinen työntekijä, siihen asti oli toimittu vapaaehtoisvoimin ja hallituksella oli iso rooli toiminnan järjestämisessä. Pähkinärinteessä toimittiin viime vuoteen asti, jolloin meidät yllätti vesivahinko ja tila jouduttiin sulkemaan toukokuussa. Vasta lokakuussa pääsimme aloittamaan toiminnan uudestaan täällä Martinlaakson yhteisötiloissa. Itä-Vantaalle saatiin omat tilat Hiekkaharjusta v 1992, sitä ennen oli jouduttu muuttamaan useita kertoja Tikkurilassa. 

Vuonna 1992-93 yhdistyksellä oli Apua arkeen projektin tukihenkilöiden kouluttamisprojekti. 1990-luvulla Lauhatuulessa aloitettiin myös kuntouttavan työtoiminnan projekti, joka kesti vuoteen 2006. Siinä jäsenet tarjosivat palveluita; siivousta, ikkunoiden pesua ja tekemällä kauppa-apulaisen töitä. Toiminnan laajentumista rajoittivat silloin Lauhatuulen pienet tilat Hiekkaharjuntiellä toimittiin vuoteen 2016, jolloin muutettiin Simonkylään kansalais-toiminnankeskus Leinikkiin. Jossain vaiheessa 1990-l alussa nimet vaihdettiin, Myötätuuli Myöhätuuleksi ja Lounatuuli Lauhatuuleksi, kun aikaisemmat nimet olivatkin suojattuja. Pitkään yhdistyksellä oli vain yksi toiminnanohjaaja apunaan tukityöllistettyjä ja työkokeilijoita.
 
Aloitimme välityömarkkinoilta rekrytoinnin jo 2000-luvun alussa, yhdistykselle on ollut tosi paljon hyötyä tukityöllistetyistä ja työkokeilijoista keittiössä, siistijöinä, järjestötyöntekijöinä ja ohjaajina. Vihdoin, pitkän anomisen jälkeen, 2013 RAY myönsi meille rahoituksen toiseen toiminnanohjaajaan ja kun molemmissa paikoissa oli myö tukityöllistetyt järjestötyöntekijät, se mahdollisti molempien paikkojen monipuolisemman kehityksen. 2018 saimme sitten myös järjestötyöntekijät vakituisiksi, joka oli suuri helpotus toiminnan jatkuvuuden kannalta. 

Yhdistyksen toiminnan sisältönä on ollut kautta vuosien erilaiset toiminnalliset kerhot ja harrastusryhmät, vapaamuotoinen yhdessäolo sekä yhteiset matkat lähelle ja kauas. Toiminnan alkuvuosina tehtiin paljon ulkomaanretkiä, jopa Monacoon, Pariisiin autoilla ja Viipurin kautta Pietariin, unohtamatta tietenkään Tallinnaa, Riikaa ja Tukholmaa.
 
Vuonna 2015 yhdistys allekirjoitti Vantaan kaupungin kanssa ns. kumppanuussopimuksen, yhdistys nimettiin MYT-järjestöksi eli merkittävää yhteiskunnallista työtä tekeväksi järjestöksi. Koen että tämä oli erittäin suuri kunnianosoitus yhdistyksen tekemälle työlle, Yhteistoiminta erilaisten toimijoiden kanssa on aina ollut yhdistykselle tärkeää. Vantaan seurakunnat erityisesti Tikkurilan ja Hämeenkylän, ovat tärkeä olleet yhteistyötaho, varsinkin alkuvuosina Holmaan ja Kuntokallioon tehtiin retkiä usein. 
Alkuvuosina seurakunnat tukivat rahallisesti ja seurakunnan työntekijät myös työskentelivät yhdistyksessä. Ja yhteistyö toimii edelleen, diakonit käyvät säännöllisesti toimipaikoissamme ja seurakunnat järjestävät mm joulukirkon kävijöillemme ja yhteistyössä pidämme kynttilätapahtuman itsemurhalle läheisensä menettäneille. HUS on myös ollut hyvin läheinen yhteistyötaho, poliklinikoilta ja osastoilta käydään meillä tutustumassa, me käymme kuukausittain esittelemässä toimintaamme ja yhdistyksen hallitukseen on kuulunut HUSn asiantuntijajäseniä jo vuodesta 2012. 

Pääkaupunkiseudun Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksista tulee jatkuvasti opiskelijoita työssäharjoittelujaksoille yhdistykseemme ja hyöty on molemminpuolista. Pääkaupunkiseudun mielenterveysyhdistykset tekevät tiivistä yhteistyötä. Erityisen antoisaa on ollut Avomielin-yhteistyö jo lähes 15 vuotta. Esim vuonna 2008 teimme viikon pituisen ruskaretken Lappiin EMY:n ja Karvisen kanssa ja vuosien mittaan on tehty useita kesäteatteri- ym retkiä. Vuosittain on yhteiset marrasiltamat ja 5 erilaista leikkimielistä turnausta.
 
Tässä vaiheessa on syytä mainita yhdistyksen toiminnan mahdollistavat rahoittajatahot. RAY rahoitti toimintaamme 1990-luvulta lähtien, se mahdollisti työntekijän palkkaamisen. Eniten rahoitusta tulee STEAlta, tänä vuonna yli 200 000 €. Vantaan kaupungilta olemme saaneet alkuvuosina 1980-luvulla muutama tuhat markkaa ja tälle vuodelle 40 000€. Vuodesta 2014 lähtien olemme saaneet avustusta myös Viola Ranin säätiöltä. Suurin menoerä ovat työntekijöiden palkkakustannukset, mutta ilman heitä ei toiminta tässä muodossa olisi mahdollista. 

Vapaaehtoisten työpanos on koko historiamme ajan ollut arvokasta mutta kuitenkin se on kuitenkin rajallista. Tällä hetkellä yhdistyksen jäsenmäärä on noin 200, parhaimmillaan jäseniä on ollut yli 400. Ja ennen koronavuosia kävijämäärät olivat noin 12 000 vuodessa. Tilastojen mukaan viime vuonna Hyvissä Tuulissa kävijämäärä oli lähes 6000, vaikka Myöhätuuli oli kiinni 5 kuukautta. Ryhmätoimintaa on ollut runsaasti, tulevan toiminnan kannalta on tärkeää, että kävijät itse ovat ideoimassa ja myös toteuttamassa esimerkiksi kerhoja Lopuksi haluan kiittää juhlatoimikuntaa, johon on kuulunut sekä työntekijöitä että vapaaehtoisia, olette tehneet hienoa työtä! Hyvää juhlamieltä kaikille ja viihtykäämme yhdessä!                 
Lentoteoriaa mukavasti esitettynä

Vuoden 2020 alussa yhdistykseni oli tehnyt retken Ilmailumuseoon. Se antoi vaikutteita, jotka kantoivat vielä silloin, kun pienen ajan kuluttua iski päälle koronaviruspandemia.

Silloin perustin Myöhätuulen kävijän Hannun kanssa epävirallisen kotilentosimulaattorikerhon, koska piti saada jotain
viihdykettä elämään yhteiskunnan ja yhdistykseni sulkeuduttua. Vähän myöhemmin vielä toinen Myöhiksen kävijä Jari tuli mukaan projektiin. Jokaisella oli oma peliohjain mukanaan, sellainen ilotikku siis, jossa on samassa paketissa mukana sivuperäsinominaisuus sekä kaasun hallinta.

Itse asun Pähkinärinteessä. Hannu asuu Martinlaaksossa, mutta Jari asuu naapuritalossani. Siitä pitäen Hannu raahasi kannettavan tietokoneensa mukanaan kämpilleni, ja Jari viereisestä talosta toi oman laitteensa. Aina keitin porukalle kahvit.

Ensin lensimme internetselaimella pelattavalla GEOFS-kotilentosimulaattorilla. Se on ilmainen simulaattori, mutta jos ei ole maksanut Microsoftille kymppiä vuodessa paremmasta maastografiikasta, niin simulaattorin maastografiikka on susirumaa. Kun opimme lopulta saamaan omin käsin tietokoneelle asennettavan mutta kuitenkin samaten ilmaisen kotilentosimulaattorin, FlightGearin, oletuslentokoneen Cessna 172P:n moottorin käyntiin, jatkoimme kerhoamme lähinnä FlightGearilla lentäen. 

Tänä vuonna 2023 on yhteinen kotonani pidetty harrastuksemme mennyt jossain määrin jäihin. Koska yhdistys pidetään auki, ja alkuvuonna oli Myöhätuuleen perustettu kotilentosimulaattorikerho. Sitä varten ostettiin myös peliohjain. Ja parempi maastografiikka.

Myöhätuulen kotilentosimulaattorikerhoa pidetään silloin, kun joku haluaa lentää. Siinä käytetään simulaattorina GeoFS:ää, koska tietokoneelle asennettava FlightGear on liian raskas pyöriäkseen kunnolla Myöhiksen asiakaskoneella. On joitakin uusia innostuneita kasvoja nähty myös nyt lentämässä. Minä ja Hannu ja järjestöapulaisemme Heidi olemme olleet ja olemme edelleen valmiita aina auttamaan ihmisiä kotilentosimulaattoriharrastuksessa alkuun.

Tämän pitkähkön johdannon jälkeen onkin sopiva kertoa, että loppuvuonna alkaa Myöhätuulessa lentoteoriaopetus. Suomalaisista sotalentäjistä elämäkerrallista kirjallisuutta kirjoittanut kirjailija Jukka Piipponen tulee joka kuun viimeisenä perjantaina pitämään Myöhiksessä klo 11.30-13.00 lentoteoriaopetusta. Jukka sattuu myös olemaan lentäjä itse. Oppitunteihin kuuluu myös käytännön harjoittelua GeoFS:llä. 

 Tom Kärnä
Keskiviikko, Lokakuu 7, 2020, 08:43 | 1 Kommentti »

Kehitys luo tyytyväisyyttä. Tämän lausahti Viiden jälkeen ohjelman juontaja siteeraten suomalaista pinnalle noussutta näyttelijää tai laajemmin ottaen taitelijaa, joka oli omassa elämässään omaksunut tämän ajattelutavan pyrkien kaikessa tekemisessään löytämään kehittymisen kautta elämän suoman mahdollisuuden onneen ja tyytyväisyyteen.

Heidi pyysi minulta jo vuosi sitten tätä blogitekstiä tunnoistani poismuuton ja uuden alun suhteen, no aiemmin en tähän vielä kyennyt, mutta tuo juontajan lausahdus sai minut heräämään, että minähän olen kuitenkin hengissä, vaikkei ihan niin mennyt kuin suunnittelin.

Nyt tiedän että, kehittyäkseen pitää uskaltaa heittäytyä tuntemattoman syleilyyn, enkä siis tarkoita ihmissuhdetta vaan elävää suhdetta elämään, kokeilla ja epäonnistua, koska kehittyähän voi vain, kun onnistuu epä. Sen jälkeen voi alkaa hakea ratkaisuja kysymyksiin miksi, mitä ja miten. Miksi kävi näin, mitä tapahtui ja miten tästä eteenpäin. Nämä voisi tiivistää ainakin tähän omaan kasvurysäykseen.

Hyviksen blogia seuranneet tietävätkin, että otin omassa elämässäni ison haasteen aika lailla vuosi sitten ja muutin takaisin synnyinseudulleni, toiseen päähän Suomen maata. Pää oli täynnä niitä ihania minua aktivoineita ja inspiroivia kokemuksia mitä olin Myöhiksessä ja Hyvien Tuulien toiminnassa elämääni etelässä ammentanut. Uudet ihmissuhteet, tekemisen meininki, pois opettelu vanhoista itsen tuohoavista toimintamalleista. Ajatuksenani oli siirtää Mielenterveysyhdistyksen toimintamuotoa tänne pohjoiseen. Oulussa toimivia kohtaamispaikkoja toki olikin, mutta halusin rakentaa kohtaamispaikkatoimintaa myös tänne maaseudulle, kun kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia ihan päivittäin tuota matkaa Ouluun taittaa.

Haavekuvat olivat suuria, ajatuksena oli, että ystävät tuttavat ja kylänmiehet riemusta kiljahdellen tulevat tarjoamaan apuaan ja ideoitaan, miten toimintaa täällä voitaisiin aloittaa, mitä tehtäisiin ja kenen kanssa. No eivät tulleet, tämä toteamus ihan täysin ilman katkeruutta. Oli aika pysäyttävää huomata, että se mitä minä olin elämääni löytänyt kohtaamispaikan toiminnan kautta, ei ollutkaan toisille tärkeää tarjota muille. Jouduin myös pettyen huomaamaan, että kun toiminta oli niin sanotusti vähän näkymätöntä, eikä siitä ollut odotettavissa kiitosta turuilla ja toreilla, se ei kiinnostanutkaan ketään. Ihmisille olikin tärkeämpää se mitä he itse antaessaan ajastaan olisivat mahdollisesti siitä saaneet.

Nämä huomiot vetivät kyllä maton aika rajusti jalkain alta. No rakensin ohjelmaa tietovisaa, bingoa, lenkkeilyä ja askartelua sitten tähän asuinyhteisön kerhohuoneelle. Bingo, tietovisa ja lenkkeily oli suksee ja tuntui että saavutti jotakin, kun sai nämä papparaiset ja mummukat lähtemään lenkille ja he oikein odottivat sitä.

Pian kuulin kuitenkin näiden asukkaiden suusta toteamuksen, että kun siellä Kertsillä on pakko käydä, minä vakuuttamaan, että ei ole pakko vaan saa, jos haluaa. Tuo toteamus oli kuitenkin hyvä herätys minulle. Nämä ihmiset olivat jo sen ikäisiä, että tällainen toiminta sai heidät uupumaan, koska he kokivat velvollisuudeksi osallistua, kun toimintaa järjestettiin. Minä en täyttänyt heidän tarpeitaan vaan omaani, minulle ei se kerta viikkoon riittänyt, enkä osannut lähteä hakemaan itselleni toimintaa, vaikka Oulun kohtaamispaikkojen tarjonnasta. Olinkin uuvuttamassa itseni lisäksi myös Kertsin kävijät, voi minä minun suunnitelmani.

Vedin itseni täysin piippuun syksyn 2019 aikana. Oli muuttorumba, enkä malttanut asettua ensin ja tutustua uudestaan kotiseutuuni ja sen ihmisiin. Piti vaan jääräpäisesti aloittaa toimintaa ja nyt huomaan ilman tarpeeksi kestävää pohjaa. Toimintaa järkkäsin itselleni Kertsin ulkopuolellakin niin, että joulun jälkeen pitikin pysähtyä ja alkaa vetämään happea ja tuli sellainen 5 kuukauden täysi stoppi. Kunnossa en ole fyysisesti ihan vieläkään, mutta kun muistaa mennä 1/3 teholla niin pärjää.

Piti tosissaan kerätä ajatuksia, missä kaikessa menikään metsään. Ja menihän se, mutta nyt sanon onneksi. Pääsin miettimään omia tarpeitani ja motiivejani. Katsomaan oikein kunnolla peiliin ja rakastamaan itseäni just sellaisena tuuliviirinä kuin olenkin. Näkemään siellä peilissä elävän naisen, joka pettymyksistä huolimatta elää täysillä. Opettelemaan jälleen sitä, ettei tarvitse olla kaikille kaikkea, eikä mitään tarvitse tehdä miellyttääkseen jotakuta. Se oli oikeastaan aika vakava paikka taas, huomata että vielä rimpuilee samoissa kivuissa kiinni, mutta onneksi sen kuitenkin hoksasi. Opin myös sen, ettei olettaman päälle voi rakentaa mitään. Se on vähän kuin sen oljista rakentaneen possun talo. Elämä tulee ja puhaltaa sen nurin. Silti luotan edelleen näihin sukulaisiin ja ystäviin mutta en enää turvaudu heihin väärällä tavalla.

Sain siis huomata, että tulinkin tänne itse kasvamaan ihmisenä ja kehittymään. Päästämään irti vanhoista kivuistani, huomaamaan että kestääkin epäonnistumisia, paineita, uusia haasteita. Tämäkin kokemus on siis loppupeleissä vain vahvistanut minua. Ei rauhoittanut, tekemisen tahto on edelleen kova, ehkä liiankin. Mutta pysähdytään sitten taas, kun sen aika on ja jos sellainen pysäytys tulee.

Koin tuon haastateltavan kanssa sielunkumppanuutta, kun hänkin totesi, että kun on aika tehdä, tehdään ja kun on aika pysähtyä, tehdään tiliä siitä mitä tuosta tekemisestä jäi käteen.

Ihanaa syksyä teille kaikille ihanille sinne

TiinaA


Perjantai, Toukokuu 15, 2020, 11:23 | Ei kommentteja »

Uusinormaali, josta kyllä selvitään

by TiinaA 10.5.2020

 

Olemme viimepäivinä kuulleet paljon ainakin minulle uutta termiä ”uusinormaali” meidän hallituksemme ja viranomaistemme huulilta monissa eri tilanteissa ja jopa uutismedia on ottanut tämän uuden sanan käyttöönsä. Vaikuttaa että uudesta nor-maalista on tulossa oikein vuoden 2020 muotisana. Edellisvuosina kaikki piti saada maaliin. Tarkistin oikein, mutta vielä uusinormaali ei ollut päässyt Kielitoimiston sa-nakirjaan. Tosin olen sen jo kuullut erään teologian tohtorin käyttämänä vuonna 2017 pidetyssä puheessa. Mietin ihan tuossa sitä, että olisinko kiinnittänyt koko sa-naan huomiota, jos olisin kuullut tuon puheen, vaikka viime syksynä. Mutta nyt se oikein nousi siitä puheesta esille, on tuota uutta normaalia sen verran jauhettu viime päivinä. Tosi varmasti on, että tämä tämänhetkinen koko maailmaa raastava tauti pandemia, muuttaa meidän ajatusmallejamme monella tavalla. Minä haluaisin kui-tenkin nostaa esille ensisijaisesti meidän jokaisen joustavuuden ihmisenä, kun on pakko, taivumme monenlaisiin asioihin, uusiinkin, jotka tulevat meidän elämämme uudeksi arjeksi. On etätyötä ja etäkoulua, on Meettejä, Zoomipalaverita, FaceTime ja TimeLine yhteyjsiä, on digiloikkaa ja hybridi hössötystä monenlaista. Työnantajat rupeavat kenties suunnittelemaan uusiksi työskentely ympäristöjä. Kohdataan asi-akkaita ja ihmisiä etäyhteyksin, se on työnantajan uusi normaali, meille muille se on se normaali. Mutta kaikkia maailman töitä ei kuitenkaan etätöinä pystytä tekemään, joten enemmän on kuitenkin sitä normaalia. Näin kun tarpeeksi vanhaksi elää saa näköjään nähdä monenlaista kehitystä ja sen kehityksen kehitystä, minun nuoruu-dessani ei ollut televisiota ja kun puhelin tuli niin se oli semmoinen kampi malli ja sentraalisantra toimi sinä digiloikkana linjoilla.

Toinen, vähän niskahiuksiani nostattava toteamus, jos ei peräti hokema, on tämä ”kyllä tästäkin selvitään”. Olen täällä lähipiirissäni paasannut, ja todennut että var-masti selvitään, mutta sen hokeminen ei muuta tätä tilannetta. Se hokema ei tuo yksinäiselle yhteisöllisyyden tunnetta eikä vanhukselle ruokaa tai puhdasta kotia ja vaatteita, saati apua monille niin psyykkisten kuin somaattistenkin haasteidensa kanssa taisteleville. Tai mikä vielä vakavampaa, mitähän ajattelevat sanonnasta he, jotka on tähän sairauteen sairastuneet, jotka kamppailevat hengestään tai ne lä-hiomaiset, jotka ovat sen rakkaansa taudille menettäneet. Puhumattakaan niistä sa-doista tuhansista, jotka ovat menettäneet työnsä tai niistä yrittäjistä, jotka kamppai-levat konkurssin kurimuksessa. Ei heitä taida paljon lohduttaa pelkät sanat, konk-reettisia tekoja tarvitaan, siten tästä selvitään.

Niin vain on kuitenkin aivan mahtavasti taivuttu meille asetettuihin rajoituksiin, py-sytään kotona ja vältetään sosiaalisia kontakteja. Meidän presidenttimmekin oli mu-kana kansan ahdistuksessa viestillään ”pysytään sosiaalisesti etäällä mutta henki-sesti läsnä”. Uskoisin meitä tässä koko tilanteessa auttaneen ensisijaisesti ihmisen luonnollinen tarve pitää niin huolta omasta kuin lähimmäisenkin hyvinvoinnista. Siinä auttamaan on tullut sitten lisäksi erilaisten yhdistysten, meidän omankin, no-peasti pystyyn nostamat palvelut, palvelupuhelimet, videoyhteydet eri palveluntar-joajien alustoilla, kauppakassi palvelut, tsemppi tekstit ja parvekejumpat. Se mikä

minusta olisi myös mietintämyssyn paikka on miksi tämä kaikki vasta nyt, ja mihin kaikkeen muuhun meillä onkaan vielä mahdollisuus, kun tarvitsemme toisen ihmi-sen kohtaamista, asioiden nopeaa järjestämistä.

Suomenkielellisesti en ole tarkistanut kuinka sana ”uusinormaali” kirjoitetaan ”oi-kein” on se vaan niin ihmeellinen sana. Suomen kielen historiaa tutkivat ainakin ovat varmasti innoissaan selvittäessään sanan sisällön todellista merkitystä, sen kai-kessa paradoksaalisuudessaan. Vai mitä olet mieltä uusi ja normaali. Laittaisin tä-hän hymiön oikein hymynaaman, jos minulla sellainen olisi tässä koneella. Meillä on hauska kieli. Ja suotakoon minulle anteeksi tällainen hiukka asenteellinen mutta hy-väntahtoinen suhtautuminen tähän uuteen tulokkaaseen. Ehkä se on jonkinlaista jännitettä tulevaisuudesta, on tämä ollut kuitenkin kohtuu mieleenpainuva kevät.

Näin äitienpäivänä mietin myös vanhemmuutta ja vanhemmaksi tulemista, eikös se-kin ole tavallaan uusinormaali, kun pieni ihmisen alku muuttaa vanhempien elämän. Kahden introverttisessä (viittaan sanalla kahden ihmisen yhdessä sopimaan yhteis-elämään) suhteessa eläneen elämään tulee maat mullistava muutos lapsen myötä. Ja kun lapsi on muuttamassa kotoa pois, valmistuu ammattiin, perustaa perheen, niin sitä vaan saa huomata, että kylläpä sitä siitäkin selvittiin.

Tässä tyttärilleni tänä äitienpäivänä kirjoittama runo, johon tuo uusi käsite pääsi mu-kaan.

 

Äidiltä tyttärelle

Syntymäsi mullisti hitaan ja hiljaisen maailmani,

antaen siihen uusia värejä ja ääniä,

siitä tuli minun uusinormaali

-sinusta tuli maailmani

Maailma maailman sisässä

sinun äitiytesi värikirjo

maalaa minua täyteläisemmäksi

Tiinuli63

 

 

Kaunista kevättä ja kesän odotusta teille kaikille.


                    Toimintaamme tukemassa:                
Lauhatuuli:
Leinikkitie 22 C, 01350 Vantaa
Puh. 046 923 0882
vantaanmielenterveys@hyvattuulet.fi 
Myöhätuuli: 
Laajaniityntie 3, 01620 Vantaa 
Puh. 046 920 3267
vantaanmielenterveys@hyvattuulet.fi

Y-tunnus: 0806546-6

Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän