Kun kesän alussa yhdistykseni toimipisteet aukesivat, niin lampsin heti ensimmäisenä päivänä Myöhätuuleen. Tein saman kuin edellisen vuoden elokuussa saman tapahtuessa olin tehnyt, eli lausuin latinaksi "caelestis" ja suutelin yleistilan lattiaa. Tosin tällä kertaa en muistanut tehdä sitä välittömästi kerholle tultuani, mutta ajatus varmaan on tärkein.

Tänä kesänä oli alkanut pitelemään kuumia ilmoja. 25 astetta tuntuu nykyisin jo riittävän viileältä. Lammaslammen ympäri en ole juurikaan jaksanut enää tehdä lenkkejä, koska läkähtyy niillä.

Nykyisin Balilla asusteleva pienin pikkuveljeni, joka on minua paljon pitempi, on kutsunut minutkin käymään sitten kun on mahdollista, mutta pelkään Balin ilmaston olevan wanhalle sydämelleni samanaikaisesti liian kuuma ja kostea. Lisäksi en omista vielä passia.

Tiistaina osallistuin yhdistykseni retkeen Jokiuoman puistoon Louhelan puolessa. Istuimme siellä tunnin ajan pysyvillä istuimilla paikassa, johon onneksi kävi pientä tuulenvirettä. Loppuajan vietimme aikaa paikallisen hyvinvarustetun jäätelökioskin luona. Moni meistä osti sieltä jäätelön. Kotimatkani oli aivan liian rasittava kuumuuden vuoksi. Ostin kotitanhuvilleni päästyäni lähikaupasta ruokatarpeiden ohella yhden alkoholittoman A. Le Coq Fassbrausen, joka on olutta hieman muistuttava raikas janojuoma. Kotiin päästyäni pistin sen vähän yli varttitunniksi pakastinlokeroon, ja että tulikin siinä ihana juotava.

Myöhätuulessa ei ole kokin puutteesta johtuen ollut nyt lounastarjoilua, mutta olen ollut kuitenkin täysin täpinöissäni sen aukiolon vuoksi.

Torstainen grillipäivä on hirvittävän myönteinen asia.

Aloitettiin jopa levyraadin pito, mikä on varsin kiva juttu.

Ilahduin suuresti myös jäsenkahvien pidon aloittamisesta. Sekin on eräänlaista "paluuta normaaliin".

Kunhan Myöhätuuleen vielä kokki saataisiin.

Syksymmällä sitten nähdään, että mikä on koronaepidemian suhteen tilanne ja voidaanko ryhmien pitoa laajentaa.

 
Tom Kärnä

Jos laittaisi pikakelauksella tämän vuoden tapahtumat kasettinauhurissa taaksepäin ja aloittaisi kuuntelemaan, mitä kaikkea vuosi 2020 piti sisällään. En tiedä vetäisiköhän nauhuri jossain kohtaa nauhan sykkerölle niin pahasti, että sitä kohtaa ei enää voisi kuunnella? Joskus se nauhan sykkerölle jättäminen tuntuu oikealta, mutta mehän olemmekin niin osaavia ja taitavia, että oikaisisimme tuon sykkerölle menneen nauhan ja rullaamme sen takaisin siististi kasetin sisälle, jotta kuuntelu vuoden 2020 tapahtumista voisi jatkua.

Elämänpolku voi olla välillä kuin sykkerölle mennyt kasettinauha. Pienet rutut ei matkassa haittaa, vaan meillä on taito selvitä niistä rutuista. Välillä näiden ruttujen ylipääsemiseksi tarvitaan kaveria ja toisinaan niistä selvitään jo omin keinoin, joita on opittu tai opeteltu.
Tänä vuonna 2020 on jouduttu myös opettelemaan uusia keinoja hyvin nopeastikin. On saatu mahdollisuus oppia uutta. On mietitty, miten saisimme pidettyä toiminnan turvallisena. On huolehdittu, että jotta jokainen meistä pysyisi terveinä kohtaamispaikoissa käydessään. On mietitty ja toteutettukin erilaisia uusia tavoittamisen keinoja, kun kohtaamiset eivät ole olleet mahdollisia paikan päällä kohtaamispaikoissamme.

Voimme olla ylpeitä jokainen itsestämme, miten on näistä selviydytty. Jokainen on ollut vastuullinen ja huomioinut toisen. On saanut olla kekseliäs, ottaa vanhoja-unohdettujakin harrastuksia uudelleen käyttöön ja matkustaa kotisohvalla vaikka eri maiden livekameroiden kuvaamissa paikoissa-turvallisesti.
Yksinäisyys on nostanut päätään myös tänä vuonna hyvin konkreettisesti.
Ei vain ainoastaan yksin asuvat ole yksinäisiä. Yksinäisyys on varmasti koskettanut kaikkia ikäluokkia. Yksinäisyys ei ole eritellyt ketään. Yksinäisyyttä on ollut niin kodittomilla, maahanmuuttajilla, omaisilla, opiskelijoilla, asumisyksiköissä asuvilla ihmisillä kuin etätöitä tekevillä. Olemme joutuneet myös eristäytymään ja karanteeneihin, mikä on tuntunut vaikealtakin.

Eri keskustelu- ja kriisipuhelimet sekä chattikanavat ovat olleet tärkeitä ja osoittaneet sen suuren roolin ja merkityksen, mitä me tarvitsemme tässä yhteiskunnassa. Tarvitsee pienen rohkeuden ja tukea, jotta näihin uskaltaa liittyä ja osallistua jakamaan tunteitaan sekä ajatuksiaan.

Pelkkää hyvää tämä vuosi ei ole ollut. On ollut sitä raakaa julmuutta ja syyttelyä entiseen tapaan, mitä ihminen voi tehdä.
Koko maailma on ollut tässä samassa tilanteessa.

Jokainen odottaa kuitenkin maailman uudelleen nousua ja eheytymistä. Toivottavasti tämä toisi mukaan maailmaan rauhaa ja sitä yhteen kuuluvuutta. Jokainen olemme vastuussa itsestämme kuin ympäristöstämme.

Toivon, että tuleva vuosi olisi sovitteleva. Ei etsitä vikoja ja syyllisiä vaan keskitytään nauttimaan tästä elämän polusta ja avataan ikkunoita, jotta raikas ja puhdas tuuli täyttää huoneet. Mikäli elämän nauha menee sykkerölle - oikaistaan se ja kelataan se takaisin, jotta voimme jatkaa elämän tallentamista jälkipolville.

Me jokainen toivomme, että tuleva vuosi olisi Korona-vapaa ja pääsisimme palaamaan tuttuun tekemiseen. Tämä tuttu tekeminen on saanut kuitenkin lisäksi uutta mukaan. Ja näinhän sen kuuluu mennäkin. On myös valmistauduttava uusiin muutoksiin ja aloitettava elämään niiden kanssa.

Kukaan ei voi sanoa, että teinkö oikein vai väärin, on ollut vain sopeuduttava uuteen muutokseen.

-Pirjo Nikula, toiminnanohjaaja-