”Hyvät päätökset syntyvät kokemuksista, mutta kokemukset syntyvät huonoista päätöksistä, kova ulkokuori ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, etteikö sisältä voisi löytyä jotakin pehmeää. On hyvä olla vähän erilainen kuin muut.”

Varmaan tunnistitkin tämän erään mainoksen mainostekstin osaksi. Kiitos sille markkinaihmiselle, joka on ajatuksissaan osunut vähän dramaattisestikin ajatellen ja sanoen, elämän ytimeen.

Miksi sitten halusin kirjoittaa tästä blogitekstin. Ehkäpä tuon ajatuksen osuvuudesta omaankin kuntoutumisen prosessiin, suhteessa niin itseeni kuin ympäristööni. Kun nyt näitä omiakin ajatuksia niin itsestä kuin kanssaihmisistäkin on pitänyt vähän uusiksi rukkailla ajansaatossa.

 
Nimenomaan meidän kokemuksemme on meistä kasvattaneet sen, keitä me olemme, mutta löytää niistä kokemuksista, se tie, niihin tämän päivän hyviin päätöksiin onkin sitten jo vähän toinen juttu. Ensin pitää saada aikaa sisäistää, hyväksyä tai hylätä omien kokemusten tuomia ajatuksia tai päätelmiä. Siihen me tarvitsisimme ”peiliä”, ystävää, terapeuttia, vanhempaa, joka terveellä tavalla käsittelee noita ajatuksia ja asioita meidän kanssamme. Henkilöä, joka osaa tuota kokemustemme elämän palloa pyöritellä edessämme, että näkisimme nuo kokemuksemme useammalta kantilta ja saisimme vähän laajemman perspektiivin päätelmiemme tueksi.

 
Minusta tuo mainoksen ydinajatus on todella lohdullinen. Olipa kokemuksemme elämämme aikana olleet mitä ja millaisia tahansa, meillä on niiden pohjalta mahdollisuus tänä päivänä päättää toimia toisin, nähdä mahdollisuudet rakentavampiin ja parempiin valintoihin, hyviin ja kantaviin päätöksiin.

Aika vinha ajatus, että meidän elämämme on rakentunut koko ajan valinnoistamme kokemustemme pohjalta. No ei tosin ihan koko elämämme ajalta, emmehän lapsena osanneet valita, vaan olimme ympärillämme olevien aikuisten valintojen varassa suhteessa meidän elämäämme, mutta niistäkin valinnoista on tullut osa meidän kokemustamme ja siinä suhteessa arvokasta rakennusmateriaalia meidän ”tämän päivän” hyviin valintoihimme. Kuinka monesti olenkaan miettinyt, että kunhan olen aikuinen en toimi, tee tai ajattele niin kuin tuo aikuinen tuossa. Ja kuinka on vaan saanut huomata, ettei toivottua oppimista ole tapahtunut, mutta ehkä seuraavalla kerralla kerkeäsi jo ajattelemaankin ennen toimimista. Ehkä pitää olla vielä vähän vanhempi ja kokemusrikkaampi toimiakseen uudella tavalla, hahmottaakseen sen missä muutosta tarvitaan.

 
Niin kuin tuossa mainoslauseessa pohditaan, ilman suoraa viittausta siihen, niin nuo meidän kokemuksemme voivat kasvattaa meissä kovankin kuoren, jonka on tarkoitus suojata meitä uusilta ”kovilta” kokemuksilta, valitettavan monesti tuo kuori kääntyy meitä itseämme vastaan ja jäämme sinne kuin turvaan ja liian monesti yksin. Alamme ajatella, ettei tuo kanssa ihminen voi ymmärtää, kun ei se ole kokenut samaa kuin minä. Niin minullekin kävi, maailmani supistui aika pieneksi tuon ajatuksen myötä. Loppupeleissähän en voi tietää sen toisen kokemusmaailmaa ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Ja jos oikein tarkkaan katson, voin nähdä hänenkin ympärillään kuoren. Mutta sen kovannäköisen kuoren alla voi todella olla pehmyt sisin. Ja siksi haluankin, ettei minun sanomiseni ja tekemiseni olisi kenenkään toisen huono kokemus, vaan voisin rohkaista itseni lisäksi myös toisia elämään rohkeasti siitä pehmeästä sisimmästä käsin, vähän niin kuin syleillen koko maailmaa.

 
Myöhätuulessa olen saanut jatkaa pohjoisessa alkanutta kuntoutumismatkaani. Täällä olen saanut rohkaisua ja rohkaistua pudottamaan niitä kuorikerroksia ympäriltäni, aina se ei käy kivuttomasti, mutta kun tietää, että sinä hankalana hetkenä löytyy aina joku ”peili” jonka kanssa peilailla asioita, kasvaa osaksi hyvää kokemusta, ei varmaankaan voi enempää elämältä pyytää.

 
Tehdään yhdessä tästä vuodesta, se vuosi, kun voimme jonkun elämämme huonon kokemuksen huomata muuttuneen tämän päivän hyväksi päätökseksi ja kokemukseksi.

TiinaA