Torstai, Marraskuu 15, 2018, 12:16

Vuonna 2012 olin 55-vuotias sairaseläkkeellä oleva nainen, joka tuolloin, eikä nyt, voi elää ilman liikuntaa. Niin paljon se koukuttaa minua. Tässä tilanteessa olin silloin elänyt vasta noin puolitoista vuotta. Näen nyt elämäni toisin kuin ennen. Eli elämä ilman liikuntaa, rapakuntoisena ja elämä nyt Iloliikkujana ja Iloseikkailijana elämän viidakossa.

Olin huono-onninen mielenterveyskuntoutuja siinä mielessä että myös fysiikkani petti täysin jäätyäni pois työelämästä 2008. Syksyllä 2009 olin kahdessa säästösyöpäleikkauksessa, rankoissa sädehoidoissa ja sairastin ennen sädehoitoja rankan influenssan, todennäköisesti sikainfluenssan.

Tuolloinen sairastaminen on jäänyt kauhukuvana mieleeni.Olin kertakaikkiaan ihan romu. Jatkuvasti kuolemanväsynyt. Elämä ei tuolloin ollut todellakaan elämänarvoista. Kun ei päässyt ylös sängystä kuin iltapäivisin ja jaksoi hädin tuskin tehdä tärkeimmät kotityöt – lähinnä Kyökki-Piian työt. Myös Kilpirauhasessani havaittu vajaatoiminta jota ei täsmähoidettu vaivasi aina ajoittain. Painonikin oli melkein 115 kiloa ja olo uupunut jatkuvasti. Jos ihminen on sikaväsynyt - silloin ei voi edes ajatella fyysistä kuntoutumista.

Minun tilanteeni muuttui konkreettisesti keväällä 2011 kun sain kilpirauhaseeni täsmähoidon. Ultrassa ilmeni että vajaatoiminnan lisäksi oli kilpirauhasessani struuman kaltaisia muutoksia. Ei ihme että minua ei voitu täsmähoitaa. Täsmähoito löytyi heti kun saatiin selville kilpirauhaseni tila. Olin myös onnekas koska psyykenlääkitykseenikin puututtiin. Pääsin eroon lääkkeistä mitkä ilmiselvästi eivät sopineet minulle ja tilalle löytyi psyykkeeseeni sopivimmat lääkkeet.

Keväällä 2011 kirurgini sanoi että minun on laihduttava - olihan painoni tuolloin 113,5 kiloa ja elokuun lopulla edessä suuri leikkaus. Kuntoni oli parantunut sen verran että jatkuva uupumus oli hellittänyt jonkun verran. Päätin aloittaa uimisen jota olin harrastanut useaan otteeseen elämäni aikoina. Eläkeläisenä minun oli mietittävä myös mikä liikuntaharrastus veisi mahdollisimman vähän rahavarojani. Lähistöllä oli upea erämaalampi, joten aloin käydä siellä päivittäin uimassa.

Vähitellen pidensin uintimatkoja ja kuntoni alkoi nousta. Jaksoin uida puolisenkin tuntia tauotonta uintia. Minua oli vaivannut keväällä myös nivelrikkoinen polvenikin pari kuukautta jolloin käveleminen oli melkein mahdotonta - eli minun oli pysyteltävä kotona koska käveleminen oli aivan liian tuskallista. Uiminen tuntui sopivan hyvin nivelrikkopolvelleni sairausjakson jälkeen. Joskus pitkän uinnin jälkeen nivelrikkoisen polven jalkapohja kramppasi jolloin minun oli lopetettava uiminen.

Uiminen on tosi ihana harrastus kesällä. Koin tuolloin uidessani olevani jonkinlaisessa luonnonterapiassa kun uidessani ympärilläni oli exoottista luonnonkauneutta. Uin erämaalammessa jossa oli paljon lumpeenkukkia, sudenkorentoja, sorsia sorsapoikueineen. Uidessani siellä vain ihastelin kauniita lumpeenkukkia ja sudenkorentoja.

Koin olevani tosi onnekas, että mieluiseen harrastukseeni ei kulunut yhtään rahaa ja samalla urheillessani pystyin nauttimaan kaikesta kauniista ympärilläni. Olin saanut siihen elokuun leikkaukseen painoani alas, mikä oli hyvä asia.Leikkaukseen kuuluu aina jonkin sortin riski. Jatkoin uimistani uimahallissa lapsuuden kaverini kanssa, jonka toinen jalka oli vammautunut liikenneonnettomuudessa. Nivelrikkoinen polveni oli muuttunut melko oireettomaksi - terveyskeskuslääkäri oli ollut oikeassa.

Liikunta voitelee niveliä. Minunkin tapauksessa kun liikuntani
monipuolistui ja lisääntyi, nivelrikkoisen polveni oireilukin väheni. Olin päässyt niin hyvään kuntoon nivelrikkoisen polveni kanssa että pystyin harrastamaan jopa pitkiä maratonkävelyitä: 8-10 kilometriä kerralla. Käveleminen oli mielestäni niin mielekästä kun siihen pystyi ilman kipuja ja pahempaa väsymistä että aloin harrastamaan sitäkin kolme - neljä kertaa viikossa. Kunnon koheneminen ei ollut enää ainoa motiivini harrastaa sitä. Eläkeläisen kukkarollekin se sopi tosi hyvin. En enää käyttänyt julkisia kulkuvälineitä kuin harvoin.

Useimmiten kävelin – jopa kahdeksankin kilometriä Ajattelin myös että jos sukuni on ollut evakoita niin minunkin on pystyttävä ainakin tähän hyötykävelemiseen. Koenkin henkilökohtaisesti ettei psyykkinenkään kuntoutuminen onnistu ilman fyysistä kuntoutumista. Minulle ainakin kävi näin...

Se että puolessatoista vuodessa sain painoni putoamaan yli 20 kiloa - ei ole voinut olla vaikuttamatta olotilaani. Olen kurinalaisesti yrittänyt noudattaa muitakin terveitä elämäntapoja. Se että tänä vuonna olen pystynyt nukkumaan ja heräämään aamuisin,
on uutta viime vuosien uupumuksen jälkeen. Liikunta koukuttaa minua. Nytkin on vähän huono omatunto kun pariin päivään ei ole
tehnyt mitään. Uskon liikunnasta seuraavan mielihyväntunteita aivoihin mikä lisää psyykkistä ja fyysistä kestämistä. Olen aivan eri ihminen kuin ennen säännöllistä liikuntaharrastustani enkä halua muuttua enää miksikään sohvaperunaksi.

Aluksi oli aloitettava uimisella koska minulla oli niin paljon rajoitteita liika paino ja polven nivelrikko. Ja nyt saan kokea nuoruudeniloa, jonka luulin kadonneen aikoja sitten. Löysin nimittäin uuden harrastuksen: Zumban, mikä tuntui tosi hauskalta harrastukselta. Syksyllä 2012 aloitin myös venyttelyjumpan. Eli tuntui siltä että tämä liikuntaharrastuksenikin entisestään monipuolistuu. Aivan upea fiilis! Että kykenee vielä tähänkin!

Nyt on syksy 2018, eli kuutisen vuotta yo. kirjoituksesta. Eikä asenteeni liikuntaharrastukseen ole muuttunut. Loukkasin nimittäin oikean polveni viime syksynä niin pahasti etten pystynyt pahemmin kävelemään aina tuonne heinäkuun 2018 loppuun saakka. Polveni oli niin pahassa jamassa, että se naksuili ja lonksui aina kävellessä ja tuli sen verran kiputiloja, että en pystynyt pahemmin liikkumaan. Lääkärin kehotuksesta aloitin uintiharrastuksen keväällä ja kesällä uin jopa joka päivä.

Olkapäässänikin oli olkapäänkiertäjävamma, minkä olin saanut kaatuessa ja minulla oli öisin kovat kivut sen johdosta. Kivut olivat jatkuneet talvella kaatumisestani lähtien. Ja ihme tapahtui! Uimisen seurauksena olkapääkipunikin hävisivät kokonaan uimisen johdosta. Niin kuin terkkarilääkärinikin sanoi, liikunta voitelee niveliä.

Kannustankin kaikkia liikuntarajoitteisia, joille lääkäri on suositellut vesiliikuntaa, harrastamaan sitä. Ilman uintiharrastustani en olisi näin hyvässä kunnossa.

Liikunnallista loppuvuotta 2018! Säilytä liikuntaharrastus elämäsi loppuun asti – Se on paras henkivakuutus minkä voit saada!
T. Anne P.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Myöhätuuli: 
Lammaslammentie 17 A, 01710 Vantaa 
Puh. 09 853 2328
myohatuuli[at]hyvattuulet.fi
Lauhatuuli: 
Leinikkitie 22, 01350 Vantaa
Puh. 09 873 4386
lauhatuuli[at]hyvattuulet.fi 
Y-tunnus: 0806546-6
IBAN:  FI42 4108 0010 3676 65
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän