Keskiviikkona 19.10.2022 käytiin pienellä porukalla, siis yhdistykseni väen kanssa, Helsingissä Fredrikinkadulla sijaitsevassa kissakahvila Helkatissa. Meitä oli ohjaaja ja neljä muuta henkeä.

Meille oli varattu aika sinne puoli yhdeksi. Näyteikkunassa oli wanhan mallin avattu televisio, jonka kuvaruutuun tuli saavuttuamme yksi kissoista loikoilemaan. Ulko-ovi ja tuulikaapin ovi eivät saaneet olla samanaikaisesti auki, jotta kissat eivät karkaisi. Henkilökunnan jäsen päästi meidät kahdessa erässä tuulikaapista sisälle. Jätimme kengät lähelle ulko-ovea, ja henkilökunnan jäsen selvitti meille talon säännöt.

Meidät ohjattiin sitten pöytiimme. Tilat olivat tummanpuhuvat, ja siellä täällä oli tunnelmallinen valaistus. Kissoja oli joka paikassa. Paikassa leijaili pieni kissanpissan tuoksu. Mutta onneksi se oli pieni. Paikassa asui myös kaksi kania.

Minä tilasin itselleni kisucappuccinon sekä suklaakakun palasen, jonka seuraksi tuli kermavaahtoa ja appelsiininpaloilla maustettua jäätelöä, sekä mintunlehti.

Hinnat olivat lievästi korkeammat kuin mitä vähemmän päivitetyillä Helkatin sivuilla oli näkynyt.

Saamani kahvitus oli varsin hyvää, ja kisucappuccinossa "kisu" merkitsi sitä, että taitava kahvimestari oli taiteillut siihen kissan kuvan.

Kävi ilmi, että olen vähän eläinkuiskaaja. Kissat näyttivät pitävän minusta. Ja toinen kaneistakin asettui tuolini viereen tai alle. Kerran yksi kissoista hyppäsi päälleni ja kiipesi minua pitkin omille teilleen.

Kissat myös tykkäsivät tulla pöydille. Annoin parin kissan lopuksi nuolla lautaseni puhtaaksi. Otin haarukan varmuuden vuoksi pois siltä.

Kävin myös vessassa, jossa oli rustiikkinen tunnelma.

Piti tämä nyt tämän yhden kerran kokea! Minusta reissu oli mukava ja erikoislaatuinen.

Jälkeenpäin toverini Virpi on lausunut, että hänen kokemuksensa perusteella minä oikeasti olen kissakuiskaaja.

Tom Kärnä