Johannes Kuvaja, järjestöavustaja, 1.8.2021

Sataa. Ei sada. Sataa. Ei sada. Sataisikohan siis myöhemmin vielä iltapäivällä?
Onneksi viimeviikon tuomien sateiden uhalla olin kuljettanut työpaikalle sateenvarjoa kertalleen jos toistamiseenkin. Täällähän se siis taas iloisesti odotti, seinään nojaten, kun aamulla ensimmäisenä töihin saavuin ja avasin ovet kohtaamispaikkaan.
Sateenkaaren väreissä olevana, sen luulisi pistävän silmään valkoisesta seinästä
– mutta tänne se oli nyt jäänyt ypöyksin useammaksi päiväksi.

Aamulla satoi kun istuin bussissa ja taistelin pysyäkseni hereillä. Kuitenkin sade laantui jäädessäni pois linjurin kyydistä, joka tottakai sateenvarjottomalle sateisen kelin uhrille – oli pelastus. Loppumatkan taitto kohti toimistoa häämötti, kostea sää sekä kolea ilmasto riittivät silti tuottamaan lyhyestäkin jalkapatikasta omanlaisensa urakan sekä sporttisen kokemuksen.

Työpäivä alkoi siinä missä muutkin päivät, tulen sisään, noukin päivän lehden käteeni ja suuntaan oleskelutilaan. Pudotan lehden lähimmälle aputasolle ja suuntaan keittiöön tiskille. Pesukone päälle, mikäli sille on tarvetta – ja kahvit tulille.
Tämä päivä on taas samanlainen, vaikkakin samalla hieman erilainen. Sen pohjarakenne on kuitenkin niin samanlainen, että tähän voisi miltei ennakoida kuinka seuraava päivä tulee jo kulumaan. Kuka tuo millaisenkin leipomuksen mukanaan, kuka kysyy ajankohtaisista ostoshankkeista ja kenellä on tee-hammasta kolottaa?

Jäsenkahvit. Niissä on aina silti jotakin erilaista, sillä silloin useimmiten ainakin otaksun, että kysymyksiin saadaan vastauksia. Tai näin on ollut tapana, katsotaan siis toistaako historia itseään vai muuttuuko ajan myötä, myös toimintatapa niin kuin ympärillämme oleva maailma, tämän pandemian keskellä?

On hienoa nähdä konkreettisia muutoksia tapahtuvan, ihan vaikka vaan jo istuintyynyistä aina sosiaalisen-median mainoksiin ja niin edelleen.

Pian päivä alkaakin olla jo pulkassa. Kello tulee pian 14:30 jolloin onkin aika laskea päivän tuotot kuin myös seuraavan työpäivän pohjakassa. Saa nähdä pistääkö noiden harmaiden pilvien läpi lisää vettä työpäivän päättäessäni?
– Nyt olisi mukana taas vihdoin se oma sateenvarjokin.

Johannes Kuvaja