Keskiviikko, Toukokuu 13, 2020, 11:45

Matkakertomus

Pariisi 12.-16.3.2020

Osa 5/5 Maanantai 16.3.

Vähän erilainen kotimatka

Pariisi on nyt nähty. Kone lähti 11:20, lähdin ajoissa liikenteeseen. Hotellin ystävällinen respa kyseli, oliko matkani hyvä. Olihan se, ajoitus taisi mennä ihan nappiin. Ja takaisin haluan, voisin jopa aloittaa ranskan kielen opinnot. Vähän ehkä mietitytti pääsenkö Saksaan, koska edellisiltana uutisissa oli ollut jotain Saksan ja Ranskan välisen rajan sulkemisesta. No, ei se tosissaan mietityttänyt.

Vetelin siinä sitten pikku matkalaukkua perässäni, sen päällä kantokassi. Alle kilometri oli matkaa pohjoiselle rautatieasemalle. Sinne päästyäni polttelin edessä yhden tupakan. Joku huumehörhö siinä oli lähettyvillä. Lähdin sisäänkäyntiä kohden, ja eikös tämä hörhö ollut perässäni, tuijotti kantokassini vetoketjullista sivutaskua. Tyhjä se olisi ollut, mutta kyllä näiden kanssa pitää aina olla tarkkana.

Ostin automaatista lipun kentälle. Se maksoi kympin ja risat. Sitten taas etsimään oikeaa junaa, niiden kanssahan oli vähän ollut epäselvyyksiä. Löytyi! Porukkaa oli yllättävän paljon, neljän hengen “loosit” olivat kaikki varattuja, joten jäin vasemmanpuolisen oven viereen seisomaan laukkuineni. Nojailin siinä penkkien selkänojiin ja toivoin, että joku loosi vapautuisi. Katsoin oikean olkani yli, siinä käytävän toisella puolella nuori tummaihoinen mies istui penkillä sillä tavoin, että jalat olivat käytävällä, ihmisten piti ahtautua ohi. hän vei kätevästi kaikki neljä paikkaa. Leveä istumistapa oli yleinen julkisissa, olin pannut sen aikaisemminkin merkille. Matka kestäisi reilun puoli tuntia.

Oukkei

Siinä vasemmalla puolella oven edessä seisoi tyypillinen siisti eteläeurooppalainen mies puhuen puhelimeen, selin minuun. Siistit hiukset, siistit tummat vaatteet. Lokeroin hänet liikemieheksi. Valkokaulustyöntekijäksi. Ovien välissä siinä keskellä oli sitten matkalaukkuineen keski-ikäinen pariskunta, ehkä lähellä viittäkymppiä. Saksalaisia. Oikealla puolellani oli sitten vaalea, harvahiuksinen keski-ikäinen mies silmälaseissaan.

Matka meni siinä hissuksiin, pysäkkejä piti olla muistaakseni kymmenkunta.

Ehkä vähän yli puolen välin alkoi sitten tapahtua. Juna oli lähestymässä seuraavaa asemaa. Yhtäkkiä havahduin, harvahiuksinen kaveri oli lattialla polvillaan minun nilkoissani. Silmälasit pyörivät ja lentelevät jaloissani ja kaveri yrittää saada niitä kiinni, mutta ei tunnu saavan. Totesin, että harvinaisen kömpelö. Hän nykii lahkeitani, tökkii nilkkojani, että siirtäisin jalkani. Ajatus kävi mielessäni, että tuo ei ole ihan täyspäinen. Toinen ajatus oli, että linssi on pudonnut laseista, siksi hän tökkii. Näin, että näin ei ole. Kolmas ajatus oli - uskokaa tai älkää, piilolinssi!! Eli täysin järjetön ja epärealistinen ajatus. Mies vain tökki ja pökki levottomasti ja käännyin vaistomaisesti häntä kohden.

Juna oli saapunut asemalle ja ovet auenneet, tyyppi vaan jatkoi touhuaan. Sitten hän nappasi lasit käteensä, ja juoksi ulos juuri sulkeutuvien vastapäisien ovien aukosta. Katselin vaan, että yksi, kaksi, kolme pitkää juoksuaskelta asemalaiturilla kohti alas meneviä portaita. Puolitoista sekuntia. Tajusin. Ehdin vielä toivoa, että ei kai nyt sentään. Vasen käsi laskeutui kohti vasenta etutaskua, onhan se siellä vielä, pikku lompsani, luottokortin kokoinen. Syvällä taskussa. Paskat.

F**K, I was pickpocketed

Huutoni kantoi kuuroille korville suurkaupungin metrossa. Ei mitään reaktiota. Kivikasvoja.

No saksalainen mies sentään osoitti vähän myötätuntoa. Nyökkäsi vieressäni olevaa ovea kohti, ja sanoi, että se oli hän. Siis se liikemies. Oli varmaan liuennut ovista ensimmäisenä ulos.”Sorry”, hän sanoi ja kohautti olkapäitään. Juna jatkoi matkaansa.

Mukava pikku detaljihan tässä oli se, että minulla oli molemmat luottokorttini ja kaikki käteiset samassa lompsassa. Oli varmaan ensimmäinen ulkomaanmatkani, kun kaikki munat olivat samassa korissa. Omaa huolimattomuutta, tai huolettomuutta. Passi oli onneksi povarissa ja kännykkä tallella. Google auki ja sulkupalvelu hakukenttään. Oli väärä sulkupalvelu, mutta yhdistivät oman pankkini sulkupalveluun. Tietysti toinen palvelu sitten toiselle kortille. Kaksi puhelua, kello 9:13 ja 9:18. Ajokortti ja kelakortti menivät siinä samassa.

Täytyy sanoa, että olivat ammattilaisia. Hämäys. Ajoitus. Olen aika varma, että jossain oli vielä kolmas apuri. Oliko sen tyypin käsi käynyt taskussani juuri ennen kuin hämääjä aloitti. Vai sinä aikana. Ei aavistustakaan. Hyviä olivat. Veljeni kertoi, että hänen ystävällään kävi täsmälleen samalla tavalla. Roomassa. Julkisissa, hämäys ja taskut tyhjiksi.

En nyt märehdi asioita enkä kauheasti hermostunutkaan tästä. Päähän otti, mutta ottakoon. Lompsassani oli tietysti myös junalippu, jota ilman ei pääse ulos asemalta. Infokoppi oli tyhjä. Eräs ystävällinen paikallinen toiseen suuntaan kulkeva auttoi minut omalla lipullaan ulos. Ensin kieltäytyi, mutta intin hiukan, Joskus se kannattaa. Sen verran olin kuitenkin pois tolaltani, että hyppäsin ensin väärään suuntaan menevään sukkulaan, ja sitten turvatarkastus piti käydä kahteen kertaan, kun matkalaukku oli saatava ruumaan. Muutama kilsa ramppaamista. Mikäs sen mukavampaa.

Laitoin käden taskuun - kolikoita! Minullahan onkin rahaa. 3.90€. Eihän tässä ole hätäpäivää, enää noin kolmetoista tuntia matkantekoa.

En tiedä, täytyykö kiittää työelämää vai mitä, mutta minulla kyllä aika automaattisesti ajatukset siirtyvät hyviin puoliin. Niitä on aina. Onneksi näin ei tapahtunut matkan aluksi. Käteiset meni, reilut 150 euroa. Ne olisivat menneet ehkä asemilla turhuuksiin. Suklaata, croissantia Pariisin asemalla ja bratwurstia Münchenissä. Litra kahvia. Käsimatkatavaroissa oli onneksi pussi sipsejä. Siinäpä hyvä aamiainen. Koneessa sain jonkun leivän. Lufthansalla ne kuuluvat hintaan.

Münchenissa sitten piti tappaa noin seitsemän tuntia. Melkein kaikki maksoi yli neljä euroa. Macchiato-kahviplörön sain. Siellä oli mukava tupakkahuone, nojatuolit. Minulla oli hyvä kirja mukanani ja riittävästi savukkeita.

Katselin vähän lentoja, Lufthansalla oli myös aikaisempi lento Helsinkiin. Menin tiskille, selitin asiani. Rouva oli myötätuntoinen, mutta ei suostunut aikaistamaan lentoni, koska lippuni olivat halvimmat mahdolliset. Hän kävi takahuoneessa ja tuli syli täyttä purtavaa mukanaan. Olkaa hyvä - jos ei riitä tulkaa hakemaan lisää. Kolme pussia pähkinöitä, kaksi suklaapatukkaa, kaksi pulloa vettä. Ystävällistä. Aika meni oikeastaan leppoisasti. Muutama sata sivua tuli luettua. Pari puhelinsoittoa. Kenttä oli puoliautio. Niin olivat lentokoneetkin. Pääsin onnellisesti kotiin.

———-

Nyt olen ollut muutaman viikon kotikaranteenissa, terveenä. Uudet luottokortit taskussa, samoin uusi kela- ja ajokortti, kaikki on oikein hyvin.

Uusia kokemuksia tuli rutkasti, kenties ainutlaatuisia sellaisia. Kyllähän tämä matka oli matkakertomuksen arvoinen.

Pariisi.

Nimim. Pierre

 

 


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Myöhätuuli: 
Lammaslammentie 17 A, 01710 Vantaa 
Puh. 09 853 2328
vantaanmielenterveys[at]hyvattuulet.fi
Lauhatuuli: 
Leinikkitie 22, 01350 Vantaa
Puh. 09 873 4386
vantaanmielenterveys[at]hyvattuulet.fi 
Y-tunnus: 0806546-6
IBAN:  FI97 4405 0010 5074 19
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän