Tiistai, Toukokuu 12, 2020, 06:27

Matkakertomus

Pariisi 12.-16.3.2020

Osa 4/5 Sunnuntai 15.3.

 

Pyhäpäivä

Olin reilusti yli puolenyön hotellissa, joten nukuin rauhassa pitkään, söin aamiaisen viime tingassa ja palasin huoneeseen. Suihkuun ja mietintämyssy päähän.

Ei siinä oikeastaan mietittävää ollut. Olin netistä lueskellut ennen matkaa kaikenlaisia juttuja, ja jossakin niistä kerrottiin, että Pariisissa voisi viettää viikon kiertämällä pelkkiä puistoja. Luxembourg-puisto mainittiin usein, olin turistibussilla jo käynyt sen nurkalla. Metroon taas ja takaisin Seinen eteläpuolelle. Eihän tässä muutakaan keksi.

En muista miksi päädyin RER-paikallisjunaan metron sijaan. No, samat pysäkit. Tarkoituksenani oli jäädä pois neljännellä pysäkillä Les Hallesissa ja kävellä siitä hissuksiin Seinen yli puistoa kohti. Jos muistatte edesmenneen maailmanmatkaajakokin Anthony Bourdainin, niin ehkä saatatte tietää, että hän nousi ruokamaailman kuuluisuuteen New Yorkissa ravintolallaan jonka nimi oli Les Halles. Les Halles oli vuonna 1183 perustettu elintarviketori, joka purettiin 1979 ja modernisoitiin pariinkiin kertaan. Se jäi nyt näkemättä, koska kaikki oli kiinni. Halusin kuitenkin kävellä siellä muutaman askeleen.

Pikku mutkan kautta:)

Kolmannen pysäkin kohdalla katselin, että ei näyttänyt tutulta aseman nimeltä. Ehkä katsoin väärää kylttiä. Japanilaisrouva käytävän toisella puolella matkalaukkuineen otti suojanaamarinsa pois ja kysyi minulta onko tämä se-ja-se asema. Vastasin, että pitäisi olla, koska jään seuraavalla, Les Hallesissa pois. “Mutta onko tämä se asema?”. Vastasin että kai tämä on:). Hän hyppäsi kampsuineen pois. Sitten menikin tovi seuraavalle pysäkille. Väärä juna. Sitten olinkin 30 km keskustasta. Eihän siinä muuta voinut kuin vaihtaa raidetta ja tulla seuraavalla takaisin. Tunti juna-ajelua, menee se aika näinkin. Rouva pääsi helpommalla, toivottavasti.

Pääsin takaisin ongelmitta ja sitten vaan tallaamaan Pariisin tyhjiä katuja. Oli siellä ihmisiä jonkin verran. Oli vähän sellainen fiilis, kuin ennen vanhaan Helsingissä Pitkänäperjantaina tai Joulupäivänä. Kaikki paikat olivat kiinni. Sää oli loistava, puolipilvistä ja tuuletonta, hienoa.

Matkan varrella sivukadulla oli kaksi kioskin tapaista paikkaa auki. Toisesta olisi saanut tuoreita krepsejä suolaisina tai makeina. Olisi tehnyt mieli, mutta siinä oli muutaman ihmisen jono. Marssin sisään toiseen paikkaan ja ostin limun, veden ja pinaattiquichen, eli -piirakan.

Seine piti ylittää kahteen kertaan, koska sillä kohdalla Seineä oli Île de la Cité -saari. Saaren kuuluisin nähtävyys on Notre Damen kirkko, näin siitä julkisivun. Kadut olivat käytännössä autioita, pienemmät varsinkin. Puistoon oli ehkä muutama kilometri, siellähän sitä porukkaa oli. Ei siellä mitään tungosta ollut, mutta kaunis ilma oli ilmeisesti saanut pariisilaiset puistoihin. Hodarikioski siellä oli, oli muuten piiitkä jono - onneksi oli eväät. Nautiskelin siinä alussa evääni pois, piirakka maistui.

Puisto oli hieno, oli patsaita, pyöreä allas, kukkaistutuksia ja portaita, penkkejä, erilaisten puiden reunustamia käytäviä. Ihmisiä nauttimassa lämpimästä kelistä. Puiston pohjoispäädyssä, josta tulin, oli upea Luxembourg-linna. Se on Ranskan ylähuoneen eli senaatin kokoontumispaikka. Tunti ainakin siinä vierähti. Sain vaikutelman, että ihmiset siellä olivat ranskalaisia, eivät turisteja. Sitten kohti seuraavaa, ja viimeistä turistikohdettani. Olin ajatellut, että kävelen vapaudenpatsaalle. Sehän on kopio Ranskan Yhdysvalloille lahjoittamasta siitä “oikeasta” vapaudenpatsaasta. Siitä oli kyllä puhetta 70-luvulla historiantunneilla, että Pariisissa on siitä kopio, mutta “opin” sen uudelleen vasta luettuani “Da Vinci-Koodin” tai jonkun muun Dan Brownin kirjan. Sen nyt vaan halusin nähdä. Oikeaa en ole nähnyt, ehkä en tule näkemäänkään.

Olin kävellyt puistoon Pariisin Latinalaiskortteleiden läpi, yksi kuuluisista alueista. Kirjailijasuuruudet kuten Hemingway vaikutti siellä, samoin F. Scott Fitzgerald viihtyi Ranskassa ja oli Hemingwayn hyvä ystävä. Olen lukenut vain yhden Hemingwayn - Vanhus ja Meri. Yhtään Fitzgeraldia en ole lukenut, elokuvana olen nähnyt toki hänen romaaniinsa perustuvan Kultahatun, pääosassa Leonardo DiCaprio. Kirjailijoista ei pidä unohtaa Henry Milleriä, jota luin teini-ikäisenä.

Harhailin sitten Pariisin hienostoalueen, St, Germainin läpi pikku hiljaa takaisin Seinen rannalle. Matkalla näin tyyriitä kivijalkakauppoja, taidetarvikekaupan, jossa olisin käynyt, jos olisi ollut auki, ja kaikkea pientä kivaa. Ihmiset jonottivat La Grande Epicerie- elintarvikeliikkeeseen. Se lienee suunnilleen Stockan Herkun vastine Pariisissa. Ihmiset varmaan ennakoivat tulevaa. Tuskin vessapaperia jonottivat:). Ihmisiä oli kaduilla vähän liikenteessä. Oli ikään kuin pyhäpäivä. Mehän suomalaisina olemme tottuneet siihen, että ihmisiä on harvakseltaan. En kokenut tätäkään mitenkään ihmeellisenä.

Reilut kuutisen kilsaa olin kävellyt, jaloissa vähän painoi. Istuin hetken hienossa puistossa, katsellen Basilique Ste-Clotildea, hienoa basilikaa. Kävelin rannalle, en ollut oikein suunnistanut kunnolla. Hyppäsin metroon ja ajoin pari kilometriä kohteeseeni. Siellähän se oli, näin sen vain selkäpuolelta. Kävelin Seineä pitkin Eiffelin tornille. Istuskelin rannalla ja nautiskelin ohi kulkevista hyväntuulisista ihmisistä. Maksamani tunnin risteily jäi kokematta, samoin kuin päivänäkymä Tornista. Eipä se harmittanut. Tämä oli tässä! Ruokaa piti saada jostain. Ajelin metroilla takaisin lähelle hotellia ja kävin pienessä Carrefourissa lounas+päivällisostoksilla.

Hotellissa oli lappuja seinillä ja hississä. Aamiainen peruttu! No, ei sentään, mutta aamiainen tarjoillaan ainoastaan huoneisiin koronaviruksen vuoksi. Ajattelin, että hyvä, syön kentällä vasta. Voi voi kun en tiennyt mitä tapahtuu:). Life is.

Kello oli jotain 19 enkä siinä muuta jaksanut kuin syödä pakata ja oleskella. Patonkia, kanankoipia, vähän juustoa. Vatsa tuli täyteen! Pastispaukku alkuun, ja vähän punkkua. Murukahvit jälkkäriksi. Ruoka maistui, olin kävellyt noin 7-8 kilsaa. Pari kertaa kävin pihalla haukkaamassa raitista ilmaa. Ja toiset pari ranskalaiselta parvekkeeltani. Pakkasin kotiinviemisiksi mm. pullon punaviiniä, yksi litran pullo. “Vin de l’union Européenne”. Hinta kaupassa: yksi euro! Pienempi vesipullo maksoi yli kaksi euroa. Olen siis varmasti Ranskassa. Tallelokerosta passi povariin ja varakäteiset lompsaan. Kaikki oli valmista kotimatkaa varten. Mahdolliset tuliaiset, juustoa, suklaata, tms. turhaa hankkisin kentältä. Toivoin että siellä olisi hyvä herkkukauppa.

Tämä päivä oli ihan täydellinen turistille. Mutta 2-3 samanlaista olisi voinut tehdä tiukkaa.

Nimim. Pierre


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Myöhätuuli: 
Lammaslammentie 17 A, 01710 Vantaa 
Puh. 09 853 2328
vantaanmielenterveys[at]hyvattuulet.fi
Lauhatuuli: 
Leinikkitie 22, 01350 Vantaa
Puh. 09 873 4386
vantaanmielenterveys[at]hyvattuulet.fi 
Y-tunnus: 0806546-6
IBAN:  FI97 4405 0010 5074 19
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän